95-vuotias Kotiliesi - perinteiden sekä juurieni kunniaksi; kurpitsalohikukko

Välillä on aika palauttaa ajatukset juurilleen, ytimeen ja kaiken alun äärelle. Olen syntyjäni savolainen, ja perinneruoat ovat tärkeä osa lapsuuteni ruokamuistoja. Mummolaan mentiin piirakanpaistoon jo todella pieninä. Muistan ensimmäisiä kertoja, kun rypytin piirakoita mummon kanssa. Se tuntui todella vaikealta ja noh, jälki oli todella "taiteellista". Savolaisia perinneruokia tulee välillä ikävä, lähinnä lapsuudenkotia ja mummolaa miettiessä. Olen monesta asiasta perheelleni kiitollinen. Nyt, tänään olin kiitollinen siitä, että olen oppinut vaalimaan perinteitä. Vähintään kerran vuoteen kokkaan jotain perinteistä kotiseudulta, joskin myös ajoittain pienellä vihahteella. Tällä kertaa perinteitä vaalien uutta vivahdetta sai kalakukko.

Kurpitsalohikukko

Kurpitsalohikukko

Kuoritaikina:

7dl ruisjauhoja (todella rukiisia)
1 dl rouheisia sämpyläjauhoja
2tl merisuolaa myllystä
1 rkl pellavansiemen rouhetta
3dl vettä (kylmää)
25 g voisulaa

Täyte:

500g myskikurpitsaa
500g lohta
½ limen mehu
1tl muskottipähkinää
merisuolaa

voita

Sekoita ensin kuivat aineet. Lisää sitten vesi ja voi. Vaivaa taikina hyvin ja kauli pulikalla siitä joko yksi iso levy tai sitten kaksi levyä. Kauli levy(t) n. 1cm ohuiksi. Lohko kurpitsa ja lohi sopivankokoisiksi palasiksi (ideana, että ne pysyvät hyvin kasassa kuoren sisällä). Purista limenmehu lohipalojen päälle ja ripottele muskottipähkinä päälle myös. Anna vetäytyä hetki. Lado vuoron perään taikinalevyn päälle kurpitsapaloja ja lohta lisäten joka kerroksen väliin merisuolaa. 

Kukon kasausta
Tämän jälkeen tulee mielestäni yksi haastavin ja hermoja raastavin vaihe. Nyt kuori pitäisi saada täytteen ympärille yhtenäiseksi, ilman mitään koloja taikinassa. Kuoressa olevien pikku rakojen "liimaamiseksi" voit käyttää taikinasta palasia ja lisäksi kostuta vedellä sormet ja muotoile kuoren pinta tasaiseksi. Jos kuoreen jää rakoja, vuotaa paistovaiheessa kosteutta täytteestä, joka voi pahimmillaan johtaa kuivan näiväkkään kukkoon. Ja tätähän emme halua, emmehän?

Paista kukkoa ensin leivinpaperilla vuoratulla pellillä 200-asteessa n. 1h. Tämän jälkeen laske lämpö 125-asteeseen ja ota kukko uunista. Vuoraa se reilusti vedellä kostutetuilla leivinpapereilla (käytin n. 5 leivinpaperia) ja lisäksi foliolla. Tällä keinoin kukko pysyy mehevänä. Tämän vaiheen opin äidiltäni, jolla oli nuoruudessa ollut kokemus rautasahalla sahattavasta kalakukon kuoresta! Paista vuorattua kukkoa vielä n. 5-6 tuntia uunin alaosassa.


Kurpitsalohikukko voinokareilla
Kukosta tuli todella mehevä ja suussa sulava. Olisin voinut syödä sitä vaikka kuinka paljon! Ja voi että, niin tuli lapsuus ja kotiseutu mieleen. Pääsin taas palaamaan ajatuksissani juurilleni. Ja tulipa mieleeni, mummolassa luin aina Kotiliesi-lehteä istuskellen joko keinutuolissa tai puulaverilla tuvan puolella. Tällä välin kukko muhi leivinuunissa, ja ne tuoksut sekä tuvan lämpö.




Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit